Myrskyisä Hanko

Täällä meren keskellä Hankoniemellä myrskyää. Taitaa olla melko tuulista koko Suomessa. Melkoinen sadealue on lähestymässä ja lumisateen reuna tavoittaakin Hangon iltapäivällä. Nyt tuulee niin kovaa, että talo natisee. Hankolaiset ovat tottuneet tuuleen ja talven petollisiin jäihin. Kun yhtenä päivänä meri näyttäisi olevan jo pitkälle jäätynyt, seuraavana päivänä aallot loiskivat rantaan asti ja tuulen kääntyminen on muuttanut jäätilanteen täysin. Pohjanlahden rannikolla lapsuuteni viettäneenä meren luonne on valjennut vasta uudella kotipaikallani. Pohjanlahden matalat lahdet jäätyvät eri tavalla, varmemmin ja ehkä turvallisemmin. Kun meri siellä jäätyi, se jäätyi oikeasti, joka päivä enemmän ja enemmän.

   Leena Lundbergin Finlandia palkinnon voittanut Jää kuvaa nuoren pappisperheen muuttoa saaristoon. Meri on teoksessa sekä yhdistävä että erottava tekijä. Petter saa  kahteen leiriin jakautuneen seurakunnan. Nuori vaimo Mona yrittää hoitaa taloutta sodan jälkeisessä niukkuudessa. Pientä Sannaa äiti kasvattaa kurilla ja nuhteella ajan tavan ja ihanteiden mukaan. Rakkautta ja lempeyttä Sanna saa sentään isältään. Petter rakastaa myös seurakuntaansa ja kokee löytäneensä paikan vaikka koko loppuelämälleen, aavistamatta, kuinka totta se onkaan.

Luen kirjaa säästellen. Sen tapahtumat ja ovat miellyttävän verkkaisia. Nautin kirjan kielestä ja saariston elämän kuvauksesta. Melkein tunnen heinän tuoksun, kun pappilanväki yhdessä suntion ja tämän vaimon kanssa tekevät heinää pappilan kahdelle lehmälle.





.