Kylläpä vilkas seuraelämä piristää. Eikä vain emäntää ja isäntää, vaan myös tätä toipilasta, cockeripoikaamme Nemoa. Eilen illalla ei meinannut loppua tulla vastaanottojuhlallisuuksista, kun Nemo oli niin innoissaan vieraiden saapuessa. Se oli niin iloinen ja pirteä ja nautti silminnähden. Eivät vaivat haitanneet menoa ja hauskaa oli.

Tänään tulivet Nemon varamamma ja varapappa päiväkahville ja Nemon loputkin vaivat paranivat kuin taikaiskusta. Se nousi ensimmäisen kerran sitten sairastumisensa takajaloilleen varapappaa vasten seisomaan. Emme olleet uskoa silmiämme. Ihana nähdä ilopillerimme melkein ennallaan!