Kevätttä ilmassa

Taas on se aika vuodesta, kun herää kummallinen halu olla jollainlailla osana keväisen  luonnon heräämistä. Vaikka pihassa lumen keskellä kukkivat jo krookukset, mieli tekisi ostaa taimia ja ruukkukasveja. Ensin kuitenkin on kasvihuoneen katto korjattava. Lumi ja jää rikkoi monta ruutua. Nyt on päätetty hankkia kennolevykatto lasien tilalle.

Kiertely taimimyymälässä saa aikaan kummallisen kiihkon. Tekee mieli kahmia kärryt täyteen pelargonioita, lemmikkejä, orvokkeja ja ihan mitä vaan kukkivaa ja kaunista. Monen vuoden kokemuksella ko. tunteesta olen oppinut, että kaikenlaisten taimiruukkujen hankkiminen liian aikaisin ei ole kovin viisasta, terapeuttista kylläkin. Suomenojan Plantagen on minun paratiisini. Selvisin maanantaina oikein hyvin ulos ostamatta mitään, mille ei olisi kuitenkaan vielä löytynyt istutuspaikkaa. 

Suunnitelmia on jo hyvä tehdä. Perunat voi jo pudottaa multaan "maitotölkkiruukkuihin". Tomaatin- ja paprikantaimet on hyvä koulia seuraavaan ruukkukokoon. Basilikan ja muita yrttejä voi  kylvää. Pihaan perustettaviin istutusalueisiin voi tehdä istutussuunnitelmat. Kylvettävien vihannesten ja juuresten siemenet voi hankkia. Istutuslaatikkoja voisi pian nikkaroida. Mansikkamaan verkot, jotka suojaavat kissojen vierailulta, voisi vaihtaa uusiin jne.

Ilmeisesti monille sisäkukille riittää paremminkin hoidoksi pelkkä rakkaus eikä niinkään täydellisen oikeaoppinen hoito. Hyvinä esimerkkeinä rakas anoppini, jonka perhosorkideat jaksoivat hämmästyttää jatkuvalla kukinnalla vuodesta toiseen, vaikka ne välillä seisoivat viikkokaupalla kaulaansa myöten vedessä ja välillä olivat rutikuivia. Äitini taas nosti syksyllä pelargonit kerrostalokaksionsa makuuhuoneen ikkunalaudalle. Alapuolella paahtoi koko talven lämpöpatteri, mutta kukat viihtyivät ja voivat hyvin. Talvilevosta eivät tainneet tietää mitään. Minä olen tasapainoillut pelargonioiden kanssa joskus noudattaen ohjeita viileässä talvettamisessa, joskus normaalissa huoneenlämmössä. Lopputulos on aika sattumanvarainen.Usein olen keväällä joutunut hankkimaan uusia taimia.

Parasta iltalukemista on tällähetkellä Pihakalenteri. Suosittelen lämpimästi!

Huomenna vietetään palmusunnuntaiata. Virpomisvitsat pitäisi olla jo valmiina ja lorut hyvässä muistissa. Mutta vieläkin ehtii tehdä vitsoja, jos pitää kiirettä.Vanhojen perinteiden jatkaminen suvussa tai ystäväpiirissä on arjen mukavaa kulttuurihistoriaa.

Virvon varvon tuoreeks` terveeks` tulevaks` vuueks.

Voilusikka lehmästäis.

Kopekka kukkarostais.

Piirakka taikinastais.

Kyynärä värttinästäis.

Luppaatko, luppaatko, luppaatko?

En enää ihan muista runoa, mutta vähän tällainen oli se, jolla omat tyttäreni pienenä  virpoivat. Suku isän puolelta olikin karjalaista ja myös naapurustossa asui paljon karjalaisia, joille virpominen oli tuttua omasta lapsuudesta. Virpojia odotettiin palmusunnuntaina oksineen virpomaan ja palkka luvattiin maksaa viikon kuluttua, niinkuin virpojat hyvin tiesivätkin.

Pääsiäislauantaina taas trullit kiertelivät taloissa sen kummempia loruilematta. Trullit olivatkin suvun pohjalaisen haaran l. allekirjoittaneen lapsuuden kotiseudulta. Itse en muista koskaan truliksi pukeutuneeni, sillä se ei kuulunut oman äitini pääsiäisperinteeseen. Kuljin kyllä joskus mukana, kun leikkikaverini kulkivat trulleina. Minä taas tein sisareni kanssa pääsiäispreivejä, jotka olivat lähinnä omatekoisia pääsiäiskortteja ja vielä tietyllä tavalla "preiviksi" taiteltuna. Ne sitten pakattiin koriin lankalauantaiaamuna ja käytiin viemässä tuttavilla ja ystäville. Kerran preivienjakomatkalla putosin sadevesiviemäriin, jonka kansi oli poissa paikaltaan. Onneksi oli käsi isosiskon kädessä eikä pahemmin päässyt käymään. Märkänä ja kylmissäni juostiin kovaa vauhtia kotiin.

Pohjanmaalla poltetaan myös pääsiäiskokkoja lankalauantai-iltana. Ennenvanhaan kylissä kilpailtiin kokkojen komeudella. Lakeudella kokot näkyivätkin kauas niin että niitä voitiin vertailla. Kokoille ajettiin minunkin nuoruudessani.

Eilen Hangossa oli aurinkoinen ja kaunis talvipäivä. Pilviä vain koristeena sinisellä taivaalla. Kun lähdimme kohti Espoota, radiossa alkoi tulla tietoja useista onnettomuuksista. Vähän ennen Tammisaarta saimmekin kokea varsinaisen lumisateen. Näkyvyys katosi täysin. Edellä ajavat autot hävisivät näkyvistä. Uudellamaalla kulki kapea lumisadevyöhyke, joka aiheutti ongelmia liikenteessä. Ketjukolareitakin kaksi, joista toisessa paikymmentä autoa.

Tänään Aamu TV:ssä emeritusprofessori Valde Mikkonen oli kertomassa juuri ketjukolareiden synnystä. Se oli minulle yllätys, että  näkyvyyden huonontuessa etäisyyttä edellä ajavaan olisi luonnollisesti  lisättävä, mutta käytännössä käykin toisin päin. Perässä ajava haluaa nähdä, missä edelläkulkijat ovat ja lyhentää välimatkaa, jolloin se ei enää riitäkään auton pysäyttämiseen. Tämä on täysin tiedostamatonta toimintaa. Kun sen tietää, siihen voi vaikuttaa.

Nyt taas aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Aurinkoinen ja kylmä aamu on muuttunut pilviseksi päiväksi. Pakkanen on lauhtunut -18C:sta -3C:een. Kevyitä lumihiutaleita leijailee hiljakseen. Lauantai-illan kova tuuli, voisi sanoa melkein myrsky kasasi teille ja pihoille mahtavat lumipenkereet. Kaupunki on hoitanut hienosti lumityöt ja kadut tulivat käyttökuntoon jo eilen.

Sääli, että aurausmerkeissä on jouduttu säästämään. Väkisinkin katujen aurausreunat siirtyvät joissakin paikoissa pitkälle nurmikon puolelle. Metsäkammaksentien mäki on yksi sellainen paikka ja Kalastajankadun uusi osa, joka on leveä jo ennestään, on aurattu pitkälti tyhjän päälle.Ostimme aurausmerkkejä syksyllä ja asettelimme ne paikoilleen oman tonttimme kohdalle, mutta aura-autonkuljettajat eivät niihin usko, vaan meilläkin kadun reuna on aurattu aivan eri paikkaan.

Taas vauvojen nukuttaminen ulkona kylmässä puhuttaa BBC:n jutussa. Vauvojen ulkona nukuttaminen on pohjoismaalaisille täysin normaali tapa ja sille on pitkät perinteet. Jopa niin päin, ettei se perinne ole koskaan katkennutkaan.

Asiaa on tutkittukin. Oulun yliopiston tutkija Marjo Tourula on tehnyt tutkimusta vauvojen ulkona nukkumisesta. Tutkimuksen mukaan kuitenkin kylmemmässä kuin -5C:ssa vauvan on parempi nukkua sisällä.

Kauan sitten nuorena äitinä vähän minuakin kauhistutti jättää pieni vauva ulos nukkumaan, mutta enemmän pelkäsin kesällä naapurin kissojen kiipeävän vaunuihin. Talvella vauva piti vain  pukea lämpimästi ja vaunun pohjalle laitettiin paksulti villaisia shaaleja. Monet kerrat vaunuihin laitettiin myös lämpömittari mukaan.

Muoti muuttaa myös vauvojen vaatetusta. Ihan pienillekin nykyisin puetaan haalarit, kun taas ennen vauvat nukkuivat makuupusseissa, joissa kädet ja jalat pysyivät hyvin lämpimänä. Nykyiset materiaalit ovat varmaan oikein hyviä, mutta näin mummoiässä liputan edelleen villan ja luonnonkuitujen puolesta. Lampaankarva vaunun pohjalla antaa mukavaa pehmeyttä.


http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/57214-bbc-ihmettelee-suomalaista-tapaa-tekisitko-sina-vauvallesi-nain

Perjantai oli varmaan talven kaunein päivä Hangossa. Puhdasta, valkoista lunta ja sininen meri. Jäät ovat taas lähteneet. Voiko kauniinpaa olla!

Lepuskaa ja ruisleipää

Mikään ei maistu kylmänä talvipäivänä paremmalta keiton kanssa kuin lämmin, juuri uunista otettu leipä. Yksi helppo ja takuuvarmasti maistuva on lepuska. Resepti on helppo ja onnistuminen taattu.

Lepuskat
2 dl maitoa tai piimää
2 dl vettä
perunamuusihiutaleita
1 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
2 dl ohrajauhoja

Sekoita nesteeseen perunahiutaleita niin, että saat löysää muusia. Lisää muut aineet. Ripottele jauhoja leivipaperille ja laita 2 rkl lusikallista taikinaa jokaiseen lepuskaan. Ripottele päällekin vähän jauhoja ja taputtele taikina n. 10 cm kokoiseksi halkaisijaltaan. Paista +250 C:ssa.Maistuvat lämpiminä keiton kanssa.

Ruisleipää omasta uunista