Huomenna vietetään palmusunnuntaiata. Virpomisvitsat pitäisi olla jo valmiina ja lorut hyvässä muistissa. Mutta vieläkin ehtii tehdä vitsoja, jos pitää kiirettä.Vanhojen perinteiden jatkaminen suvussa tai ystäväpiirissä on arjen mukavaa kulttuurihistoriaa.

Virvon varvon tuoreeks` terveeks` tulevaks` vuueks.

Voilusikka lehmästäis.

Kopekka kukkarostais.

Piirakka taikinastais.

Kyynärä värttinästäis.

Luppaatko, luppaatko, luppaatko?

En enää ihan muista runoa, mutta vähän tällainen oli se, jolla omat tyttäreni pienenä  virpoivat. Suku isän puolelta olikin karjalaista ja myös naapurustossa asui paljon karjalaisia, joille virpominen oli tuttua omasta lapsuudesta. Virpojia odotettiin palmusunnuntaina oksineen virpomaan ja palkka luvattiin maksaa viikon kuluttua, niinkuin virpojat hyvin tiesivätkin.

Pääsiäislauantaina taas trullit kiertelivät taloissa sen kummempia loruilematta. Trullit olivatkin suvun pohjalaisen haaran l. allekirjoittaneen lapsuuden kotiseudulta. Itse en muista koskaan truliksi pukeutuneeni, sillä se ei kuulunut oman äitini pääsiäisperinteeseen. Kuljin kyllä joskus mukana, kun leikkikaverini kulkivat trulleina. Minä taas tein sisareni kanssa pääsiäispreivejä, jotka olivat lähinnä omatekoisia pääsiäiskortteja ja vielä tietyllä tavalla "preiviksi" taiteltuna. Ne sitten pakattiin koriin lankalauantaiaamuna ja käytiin viemässä tuttavilla ja ystäville. Kerran preivienjakomatkalla putosin sadevesiviemäriin, jonka kansi oli poissa paikaltaan. Onneksi oli käsi isosiskon kädessä eikä pahemmin päässyt käymään. Märkänä ja kylmissäni juostiin kovaa vauhtia kotiin.

Pohjanmaalla poltetaan myös pääsiäiskokkoja lankalauantai-iltana. Ennenvanhaan kylissä kilpailtiin kokkojen komeudella. Lakeudella kokot näkyivätkin kauas niin että niitä voitiin vertailla. Kokoille ajettiin minunkin nuoruudessani.

Eilen Hangossa oli aurinkoinen ja kaunis talvipäivä. Pilviä vain koristeena sinisellä taivaalla. Kun lähdimme kohti Espoota, radiossa alkoi tulla tietoja useista onnettomuuksista. Vähän ennen Tammisaarta saimmekin kokea varsinaisen lumisateen. Näkyvyys katosi täysin. Edellä ajavat autot hävisivät näkyvistä. Uudellamaalla kulki kapea lumisadevyöhyke, joka aiheutti ongelmia liikenteessä. Ketjukolareitakin kaksi, joista toisessa paikymmentä autoa.

Tänään Aamu TV:ssä emeritusprofessori Valde Mikkonen oli kertomassa juuri ketjukolareiden synnystä. Se oli minulle yllätys, että  näkyvyyden huonontuessa etäisyyttä edellä ajavaan olisi luonnollisesti  lisättävä, mutta käytännössä käykin toisin päin. Perässä ajava haluaa nähdä, missä edelläkulkijat ovat ja lyhentää välimatkaa, jolloin se ei enää riitäkään auton pysäyttämiseen. Tämä on täysin tiedostamatonta toimintaa. Kun sen tietää, siihen voi vaikuttaa.

Nyt taas aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Aurinkoinen ja kylmä aamu on muuttunut pilviseksi päiväksi. Pakkanen on lauhtunut -18C:sta -3C:een. Kevyitä lumihiutaleita leijailee hiljakseen. Lauantai-illan kova tuuli, voisi sanoa melkein myrsky kasasi teille ja pihoille mahtavat lumipenkereet. Kaupunki on hoitanut hienosti lumityöt ja kadut tulivat käyttökuntoon jo eilen.

Sääli, että aurausmerkeissä on jouduttu säästämään. Väkisinkin katujen aurausreunat siirtyvät joissakin paikoissa pitkälle nurmikon puolelle. Metsäkammaksentien mäki on yksi sellainen paikka ja Kalastajankadun uusi osa, joka on leveä jo ennestään, on aurattu pitkälti tyhjän päälle.Ostimme aurausmerkkejä syksyllä ja asettelimme ne paikoilleen oman tonttimme kohdalle, mutta aura-autonkuljettajat eivät niihin usko, vaan meilläkin kadun reuna on aurattu aivan eri paikkaan.