Lepuskaa ja ruisleipää

Mikään ei maistu kylmänä talvipäivänä paremmalta keiton kanssa kuin lämmin, juuri uunista otettu leipä. Yksi helppo ja takuuvarmasti maistuva on lepuska. Resepti on helppo ja onnistuminen taattu.

Lepuskat
2 dl maitoa tai piimää
2 dl vettä
perunamuusihiutaleita
1 tl suolaa
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja tai hiivaleipäjauhoja
2 dl ohrajauhoja

Sekoita nesteeseen perunahiutaleita niin, että saat löysää muusia. Lisää muut aineet. Ripottele jauhoja leivipaperille ja laita 2 rkl lusikallista taikinaa jokaiseen lepuskaan. Ripottele päällekin vähän jauhoja ja taputtele taikina n. 10 cm kokoiseksi halkaisijaltaan. Paista +250 C:ssa.Maistuvat lämpiminä keiton kanssa.

Ruisleipää omasta uunista

Myrskyisä Hanko

Täällä meren keskellä Hankoniemellä myrskyää. Taitaa olla melko tuulista koko Suomessa. Melkoinen sadealue on lähestymässä ja lumisateen reuna tavoittaakin Hangon iltapäivällä. Nyt tuulee niin kovaa, että talo natisee. Hankolaiset ovat tottuneet tuuleen ja talven petollisiin jäihin. Kun yhtenä päivänä meri näyttäisi olevan jo pitkälle jäätynyt, seuraavana päivänä aallot loiskivat rantaan asti ja tuulen kääntyminen on muuttanut jäätilanteen täysin. Pohjanlahden rannikolla lapsuuteni viettäneenä meren luonne on valjennut vasta uudella kotipaikallani. Pohjanlahden matalat lahdet jäätyvät eri tavalla, varmemmin ja ehkä turvallisemmin. Kun meri siellä jäätyi, se jäätyi oikeasti, joka päivä enemmän ja enemmän.

   Leena Lundbergin Finlandia palkinnon voittanut Jää kuvaa nuoren pappisperheen muuttoa saaristoon. Meri on teoksessa sekä yhdistävä että erottava tekijä. Petter saa  kahteen leiriin jakautuneen seurakunnan. Nuori vaimo Mona yrittää hoitaa taloutta sodan jälkeisessä niukkuudessa. Pientä Sannaa äiti kasvattaa kurilla ja nuhteella ajan tavan ja ihanteiden mukaan. Rakkautta ja lempeyttä Sanna saa sentään isältään. Petter rakastaa myös seurakuntaansa ja kokee löytäneensä paikan vaikka koko loppuelämälleen, aavistamatta, kuinka totta se onkaan.

Luen kirjaa säästellen. Sen tapahtumat ja ovat miellyttävän verkkaisia. Nautin kirjan kielestä ja saariston elämän kuvauksesta. Melkein tunnen heinän tuoksun, kun pappilanväki yhdessä suntion ja tämän vaimon kanssa tekevät heinää pappilan kahdelle lehmälle.





.

Helpoista helpoin puolukkajuustokakku.

200 g Digestive-keksejä

70 g voita

6 liivatelehteä

2 rkl maitoa

4 dl kermaa

2 prk vaniljarahkaa (Valio)

1 maustamaton tuorejuusto

kinuskikastiketta mieleisesi määrä

Vuoraa kahdella yhteenliitetylla tuorekelmusuikaleella 24 cm irtopohjavuoka.

 Leikkaa vielä leivinpaperista pohjan peittävä paperi.

Pyöräytä muruiksi keksit ja lisää melkein sulatettu voi.

Taputtele lusikalla tasaiseksi irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen.Vatkaa kerma. Sekoita kaikki aineet. Lisää pieneen kuumaan maitotilkkaan sulatetut liivatteet. Kinuskikastuíkkeesta tulee riittävästi makeutta.

Kylläpä vilkas seuraelämä piristää. Eikä vain emäntää ja isäntää, vaan myös tätä toipilasta, cockeripoikaamme Nemoa. Eilen illalla ei meinannut loppua tulla vastaanottojuhlallisuuksista, kun Nemo oli niin innoissaan vieraiden saapuessa. Se oli niin iloinen ja pirteä ja nautti silminnähden. Eivät vaivat haitanneet menoa ja hauskaa oli.

Tänään tulivet Nemon varamamma ja varapappa päiväkahville ja Nemon loputkin vaivat paranivat kuin taikaiskusta. Se nousi ensimmäisen kerran sitten sairastumisensa takajaloilleen varapappaa vasten seisomaan. Emme olleet uskoa silmiämme. Ihana nähdä ilopillerimme melkein ennallaan!

Tänään on siivottu, leivottu ja laitettu ruokia iltaa varten. Kaikki alkaa olla valmiina viime silausta varten ja sitten vieraat voivatkin jo saapua. Menu suunniteltiin jo hyvissä ajoin, mutta se pyrkii aina vähän muuttumaan matkan varrella. Nyt vielä pitäisi keksiä, mitä laittaisin päälleni.

Täksi päiväksi oli varattu eläinlääkärille aika rakkaan koiramme lopetukseen, mutta niin vain tulimme kotiin iloisina "hännät heiluen"! Nemo on nyt potenut mäyräkoirahalvausta jo 15 viikkoa. Alun halvausoireet ovat vähän parantuneet. Se pääsee kävelemään ja saa punnerrettua itsensä seisomaan. Joskus vointi vaikuttaa melkein normaalilta. Kun se pääsee isännän kanssa yhdessä ulos, se on niin innoissaan että kaikki vaivat unohtuvat. Yhdessä mietimme eläinlääkärin kanssa Nemon tilannetta. Sen kiusallisin vaiva on juuri nyt huulipoimutulehdus, johon se sai antibioottikuurin. Sillä ei ole kipuja. Jonain iltana se istui ja valitti. Me mietimme, pitäisikö antaa kipulääkettä, kunnes huomasin, että iltaruoka oli vähän myöhässä. Kyllä nälkäkin panee kitisemään. Valitus loppui siihen, kun kuonon eteen annettiin kupillinen hyvää tattaripuuroa ja jauhettua kalkkunanlihaa. Nam! Sitten voikin pötkähtää nukkumaan isännän jalkojenjuureen.

Taas kaunis ja aurinkoinen talvipäivä. Kävin Oliverin kanssa ensin Metsäkannaksen leikkipuistossa. Köysirata on suosikkimme. Katselimme tikan aherrusta ja kuuntelimme palokärjen pärinää. Piirsimme nuolia koskemattomaan hankeen. Välillä käytiin katsomassa vähän Viidakkokirjan Mouglia ja syömässä itsetehtyä tagliatelleä oman kasvihuoneet basilikasta tehdyn peston ja broilerifileiden kanssa. Ruoan jälkeen haimme Oliverille luistimet ja lähdimme luistinradalle harjoittelemaan. Ehkä minunkin pitäisi vielä hankkia luistimet. Kaatuminen on vaan näin vanhana aika pelottavaa.

Tänään sumu huurrutti puut. Pakkasta on n.-7C, mutta ei tuule. Oikein kaunista ja sopiva sää ulkoiluun. Oltiin taas Oliverin kanssa metsässä ja leikkipuistossa.

Valkohäntäkauriit ja jänikset tekevät omat polkunsa. 

Pupujen poluilla
Vietin tyttärenpoikani Oliverin kanssa aurinkoista talvipäivää metsässä jänisten jälkiä seuraillen. Metsäkannaksella on pienille kulkijoille mielenkiintoisia polkuja ja jännittäviä paikkoja. Oliverille ennen näkemätön leikkipuisto metsän keskellä oli iloinen yllätys.

Pian alkaa olla ajankohtaista tulevan kasvukauden suunnittelu. Posti onkin jo tuonut ensimmäiset siemenluettelot.

Kutominen on hauskaa. Erilaisia pitsineuleita voisi käyttää monipuolisesti villasukissakin. Tämäkin vanha neulemalli sukkiin on mielestäni oikein kaunis ja tarpeeksi helppo. Muutama vuosi sitten rakas anoppini yritti opettaa minulle tämän neulomista, mutta en millään päässyt jyvälle. Ostin sitten Novitan lehden, jossa kyseinen malli oli ja niin sen salat alkoivat aueta. Nyt olenkin jo melkoinen "mestari". Televisiota katsoessakin sukan kutominen sujuu.