Powered By Blogger

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Kevätttä ilmassa


Taas on se aika vuodesta, kun herää kummallinen halu olla jollainlailla osana keväisen  luonnon heräämistä. Vaikka pihassa lumen keskellä kukkivat jo krookukset, mieli tekisi ostaa taimia ja ruukkukasveja. Ensin kuitenkin on kasvihuoneen katto korjattava. Lumi ja jää rikkoi monta ruutua. Nyt on päätetty hankkia kennolevykatto lasien tilalle.

Kiertely taimimyymälässä saa aikaan kummallisen kiihkon. Tekee mieli kahmia kärryt täyteen pelargonioita, lemmikkejä, orvokkeja ja ihan mitä vaan kukkivaa ja kaunista. Monen vuoden kokemuksella ko. tunteesta olen oppinut, että kaikenlaisten taimiruukkujen hankkiminen liian aikaisin ei ole kovin viisasta, terapeuttista kylläkin. Suomenojan Plantagen on minun paratiisini. Selvisin maanantaina oikein hyvin ulos ostamatta mitään, mille ei olisi kuitenkaan vielä löytynyt istutuspaikkaa. 

Suunnitelmia on jo hyvä tehdä. Perunat voi jo pudottaa multaan "maitotölkkiruukkuihin". Tomaatin- ja paprikantaimet on hyvä koulia seuraavaan ruukkukokoon. Basilikan ja muita yrttejä voi  kylvää. Pihaan perustettaviin istutusalueisiin voi tehdä istutussuunnitelmat. Kylvettävien vihannesten ja juuresten siemenet voi hankkia. Istutuslaatikkoja voisi pian nikkaroida. Mansikkamaan verkot, jotka suojaavat kissojen vierailulta, voisi vaihtaa uusiin jne.

Ilmeisesti monille sisäkukille riittää paremminkin hoidoksi pelkkä rakkaus eikä niinkään täydellisen oikeaoppinen hoito. Hyvinä esimerkkeinä rakas anoppini, jonka perhosorkideat jaksoivat hämmästyttää jatkuvalla kukinnalla vuodesta toiseen, vaikka ne välillä seisoivat viikkokaupalla kaulaansa myöten vedessä ja välillä olivat rutikuivia. Äitini taas nosti syksyllä pelargonit kerrostalokaksionsa makuuhuoneen ikkunalaudalle. Alapuolella paahtoi koko talven lämpöpatteri, mutta kukat viihtyivät ja voivat hyvin. Talvilevosta eivät tainneet tietää mitään. Minä olen tasapainoillut pelargonioiden kanssa joskus noudattaen ohjeita viileässä talvettamisessa, joskus normaalissa huoneenlämmössä. Lopputulos on aika sattumanvarainen.Usein olen keväällä joutunut hankkimaan uusia taimia.

Parasta iltalukemista on tällähetkellä Pihakalenteri. Suosittelen lämpimästi!

3 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen! Toissa vuoden jälkeen en ole kyllä enää koulinut mitään ikkunalaudalla, ostan taimet, ykksikertaisempaa niin. Mutta kiva on kierrellä yrttitarhassa ja katsoa mitkä yrtit (yleensä kaikki) ovat selvinneet talvesta. Kohta pukkaakin nokkosta, lipstikkaa ja voikukkaa...

    VastaaPoista
  2. Ehkä parin vuoden kuluttua sinäkin taas kylvät ja koulit ja istutat. Mikään ei ole hauskempaa, kuin pienillä käsillä itse piilotetut siemenet pilkistävät vihreinä mullasta. Niin ne lastenlapset oppivat luonnon ihmeet. Huomenna Oliver saa istuttaa tomaatintaimet isoihin ruukkuihin.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Sirpa kun liityit "pirttiläisiin". Ihanalta tuntuu tuo sinunkin kevään odottelu. Voi sitä intoa ja puhinaa mitä täällä sisuksissa tuntuu kun miettii kaikkea kevättekemistä. Entä sitten se kevään tuoksu; kuravettä, orastavaa nurmea ja linnunlauluja♥ maltankohan vielä...
    Nemo-ihanalle♥ tuhannesti halauksia ja rapsutuksia minunkin puolesta.
    Keväistä viikonloppua ja kaikkea hyvää.
    Terveisin Kaisa, merikaupunki Kotkasta

    VastaaPoista